Nordhal Defence
Yhteystiedot
Merisotilaat valmistelevat kuljetuslaatikoissa olevia vedenalaisia drooneja maihinnousualuksen kannella, taustalla merikontteja
Katsaukset/Analyysi

Miinasodankäynti irti erikoisaluksista

28. syyskuuta 20268 min lukuaikaNordhal Defence
Yhdysvaltain laivaston raivaajat valmistelevat vedenalaisia drooneja brittiläisen maihinnousualuksen RFA Lyme Bayn kannella brittiläis-yhdysvaltalaisessa miinantorjuntaharjoituksessa vuonna 2017. Kuva: Yhdysvaltain laivasto, Petty Officer 2nd Class Tyler Thompson (DVIDS). Yhdysvaltain puolustusministeriön kuvien käyttö ei tarkoita, että DoD suosittelisi mitään.

Kun miinantorjuntajärjestelmä rakennetaan merikontteihin, sitä on helppo siirtää. Se ei tee siitä aluksesta riippumatonta. Kontti tuo välineet alukseen, mutta jonkun on silti laskettava alukset veteen, syötettävä niille virtaa, ohjattava niitä ja huolehdittava niistä jälkikäteen, aluksesta, joka on rakennettu toiseen tehtävään. Juuri siihen modulaariset järjestelmät yleensä juuttuvat.

Järjestelmä on todella aluksesta riippumaton vasta, kun se voi nousta alukseen ja toimia sen pysyessä sellaisena kuin se on. Siitä syntyy parempi kysymys kuin se, kuinka modulaarinen järjestelmä on: kuinka moni alueen alus voisi ottaa sen mukaan huomenna ilman pysyviä muutoksia?

Alus on rajoite

Tanska näyttää, miltä joustava versio näyttää. Elokuussa sen miinantorjuntayksikkö MCM Denmark purjehti Naton pysyvän miinantorjuntaosaston 1 mukana kanadalaisella aluksella HMCS Monctonilla mukanaan 20 jalan konttiin rakennettu johtomoduuli, luotaimilla varustettuja drooneja ja laivaston sukeltajien käyttämiä vedenalaisia aluksia. Yksikkö oli kanadalaisella aluksella jo toista kertaa, ja se on toiminut myös tanskalaisilta avomeren partioaluksilta ja siviilihuoltoaluksilta. Tanskan puolustusvoimat selittää tämän sillä, että välineet ovat pitkälti modulaarisia: johtokontti ”voidaan sijoittaa maalle tai sotilas- tai siviilialuksen kannelle”. Auttaa myös se, että Moncton on rakennettu tätä varten. Sen alusluokassa on peräkannella kolme paikkaa 20 jalan konteille, alun perin Kanadan omille miinanraivaus- ja merenpohjan kartoitusvälineille.

Iso-Britannia näyttää, mitä tapahtuu, kun alusta ei ole rakennettu siihen. Royal Navy on sijoittanut kontteihin pakattuja drooneja ja siirrettävän johtokeskuksen tukialuksille: RFA Cardigan Bayn Bahrainissa vuonna 2023 ja sitten RFA Lyme Bayn, joukkojen ja ajoneuvojen kuljettamiseen suunnitellun maihinnousualuksen, joka varusteltiin Gibraltarilla tänä keväänä ja lähti 26. toukokuuta. Maaliskuussa, ennen tuota varustelua, Navy Lookout kutsui sitä vielä ”hyvin kypsymättömäksi suorituskyvyksi”. Laivaston oma drooneille tarkoitettu alus, Stirling Castle, on muunnettu offshore-alus, jossa on pitkä työkansi ja 10 tonnin nosturi, joka laskee droonit veteen. Vuoden 2024 lopulla European Security & Defence kertoi, että 600 m²:n kantta pidettiin jo liian pienenä seuraavan sukupolven drooneille ja että nosturi, aluksen ainoa keino laskea ne veteen ja nostaa ne pois, ei riittänyt, kun useita on saatava veteen yhtä aikaa.

Yhdysvallat näyttää, ettei edes vaihdettaville varusteille suunniteltu alus tee tästä nopeaa. Sen miinantorjunnan tehtäväpaketti rakennettiin Littoral Combat Ship -alukselle tai ”saatavilla olevalle alukselle”. Valtion tarkastajat raportoivat viivästyksistä vuonna 2007 ja uudelleen vuonna 2010, ja laivasto julisti sen valmiiksi ensimmäisiin operaatioihin vasta toukokuussa 2023.

Belgia ja Alankomaat valitsivat toisen tien ja rakentavat kaksitoista tähän tarkoitukseen suunniteltua emoalusta, kuusi kummallekin laivastolle, ja ensimmäinen luovutettiin vuoden 2025 lopulla. Se on järkevä valinta. Droonit saavat ympärilleen suunnitellut käsittelylaitteet ja johtotilat, jotka muunnetuilta aluksilta puuttuvat. Hintana on, että suorituskyky on siellä, missä nuo kaksitoista alusta sattuvat olemaan.

Suorituskyky vai saatavuus

Se on todellinen vaihtokauppa. Tarkoitukseen rakennettu alus antaa suorituskykyä. Liikkuva järjestelmä antaa saatavuutta. Royal Navy on kokenut molemmat puolet. Monet pitävät sen muunnettujen alusten käyttöä pitkälti kustannusten sanelemana, ja Stirling Castlen kokemusten jälkeen sen johto kannattaa selvästi tarkoitukseen rakennettuja sota-aluksia jatkossa. Silti kun se tänä vuonna tarvitsi miinantorjuntaa valmiiksi mahdolliseen Hormuzin tehtävään, se lähetti maihinnousualuksen.

Tarkoitukseen rakennetut laivastot paranevat jatkossakin, ja niin pitääkin. Mutta vaikka laivasto ostaisi kuinka monta emoalusta tahansa, miina voi ilmaantua sinne, missä yhtäkään niistä ei ole, ja silloin on toimittava lähellä olevien alusten kanssa. Järjestelmä, joka toimii vain yhdenlaisesta aluksesta, on sulkenut itsensä pois kaikilta muilta.

Moduuli on koko operaatio

Nordhal Defencessä kehitämme pieniä, valokuidulla ohjattavia kertakäyttöisiä vedenalaisia drooneja, jotka tekevät merimiinat vaarattomiksi. Tämän ongelman parissa työskentely on muuttanut sitä, mitä tarkoitamme modulaarisuudella. Modulaarinen ei ole drooni vaan koko operaatio. Kysymys ei ole siitä, mahtuuko drooni toiseen alukseen. Se on siitä, voimmeko saapua alukselle ja toimia rakentamatta järjestelmää uudelleen sen ympärille.

Helppo liikuteltavuus ei ole vain meidän juttumme, eikä sen pidäkään olla. Erilaisia yritämme olla siinä, miten järjestelmä on jaettu. Kalliit anturit ja laskentateho pysyvät pinnalla yhdessä asemassa sen sijaan, että ne olisivat jokaisessa droonissa. Droonit kantavat vain sen, mitä ne tarvitsevat päästäkseen miinalle, joten ne pysyvät edullisina ja useat voivat työskennellä yhtä aikaa. Ne ovat kertakäyttöisiä yksinkertaisessa merkityksessä: normaalissa käytössä drooni tuhoutuu yhdessä sen miinan kanssa, jolle se lähetettiin.

Tällä jaolla on lainatulla aluksella enemmän merkitystä kuin aluksi näyttää. Droonia, joka ei palaa, ei koskaan tarvitse nostaa takaisin alukseen, joten normaalissa käytössä alus ei tarvitse keinoa sen talteenottoon. Suojelemisen arvoinen osa järjestelmää pysyy kannella miehistön ulottuvilla. Ja koska kuitu purkautuu molemmista päistä, lyhyt pätkä droonista ja paljon pidempi pinnalta, aluksen ei tarvitse pysytellä droonin yläpuolella sen työskennellessä. Se voi hoitaa omaa tehtäväänsä mukanaan olevan kuidun pituuden rajoissa.

Se maksaa meillekin jotain. Järjestelmä on rakennettu raivauksen viimeiseen vaiheeseen, kun miina on jo löydetty, ei etsintään, joten varsinaiseen havaitsemiseen tarvitaan edelleen erillinen, vapaasti valittava moduuli.

Mitä se vaatii suunnittelulta

Pienikin drooni on säilytettävä jossain, jokainen tarvitsee tilaa valokuituyhteydelleen, ja sen on silti päästävä kannelta veteen. Harvoin drooni ratkaisee, miten: jo käytössä olevia pieniä miinanhävittäjiä voisi myös kuljettaa monella eri tavalla, ja laskutapa on yleensä valinta, jonka laivasto teki järjestelmää integroidessaan. Siksi yritämme olla tekemättä sitä valintaa isäntäaluksen puolesta. Sama drooni voi kulkea suuremmassa miehittämättömässä pinta- tai vedenalaisessa aluksessa, joka on rakennettu kantamaan sitä, matkustaa kontissa, lähteä jäykkärunkoisesta kumiveneestä tai poistua alukselta laskuluiskaa pitkin.

Isäntäaluksen on lisäksi tarjottava kansitilaa pintalaitteille, virtaa sellaisena kuin sitä on, keino saada paikannusjärjestelmän anturi veteen, aluksen navigointitiedot, suojainen paikka operaattorille ja paikka säilyttää panokset aluksen omien räjähdesääntöjen mukaisesti. Kaiken pitäisi kiinnittyä pulteilla, kytkeytyä ja irrota taas ilman pysyviä muutoksia alukseen. Kaikki, mikä vaatii hitsausta, tekee operaatiosta telakkatyön, ja jokainen osa, joka vaatii nosturin, lyhentää niiden alusten listaa, joille voi mennä.

Operaattorit ovat koulutettuja miinantorjunnan asiantuntijoita, mutta he työskentelevät liikkuvalla kannella, usein aluksesta, jonka oma miehistö ei ole koskaan nähnyt järjestelmää, eikä sen rakentanut insinööri istu käytävän päässä. Kun vedessä on useita drooneja yhtä aikaa, itse työ muuttuu. Miehittämättömien ilma-alusten operaattoreita koskeva tutkimus vetää tässä hyödyllisen rajan: monien alusten valvominen on aivan eri työ kuin muutaman aktiivinen ohjaaminen, ja jälkimmäinen uuvuttaa paljon nopeammin. Aseman on siis otettava ohjaaminen operaattorilta ja jätettävä hänelle vain tärkeät päätökset. Määrittelemme lopullisen aseman kokeissa miinantorjuntaan erikoistuneiden ihmisten kanssa yhdellä kiinteällä ehdolla: sen on oltava siirrettävä, eikä isäntäaluksen operaatiokeskukseen asenneta mitään pysyvästi.

Lisäksi jos alusta ei itse valitse, sen taistelunjohtojärjestelmää ei voi vaatia, joten järjestelmän on toimittava ilman sitä ensimmäisestä päivästä lähtien. Se, mitä järjestelmä oikeasti tarvitsee alukselta, on paljon vähemmän: missä alus on ja mihin suuntaan se osoittaa. Droonin seuraaminen veden alla riippuu juuri tämän tietämisestä anturin osalta, eikä satelliittipaikannukseen yksin voi luottaa. Itämerellä sen häirinnästä on tullut arkipäivää. Sota-alus jatkaa sijaintinsa arvioimista, kun niin käy, ja tämän kyvyn rakentaminen omiin laitteisiimme vain toistaisi sen, mitä alus jo tekee. Siksi käytämme aluksen navigointitietoja, vakiomuotoista lähtöä, jonka sen navigointijärjestelmät jo tarjoavat, ja pidämme kaikkea sen lisäksi valinnaisena. Mutta se, mikä voi toimia aina vain itsenäisesti, jää vieraaksi jokaiselle alukselle, jolla se käy. Näemme integraation järjestyksenä: ensin kokonainen järjestelmä, joka ei tarvitse isäntäaluksen elektroniikalta mitään muuta kuin navigointitiedot, sitten kaikki sen tieto saataville vakiomuotoisena ja dokumentoituna, ja vasta sen jälkeen integraatio tietyn aluksen taistelunjohtojärjestelmään vaihtoehtona eikä ehtona sille, että sitä voi ylipäätään käyttää.

Lopuksi kaapeliin kytketyn aluksen ilmeinen vikatilanne on katkennut yhteys: kaapeli katkeaa tai pinnan pää pettää, eikä operaattori enää näe sitä tai voi ohjata sitä. Lainatulla aluksella ei ehkä ole keinoa lähteä etsimään sitä eikä syytä keskeyttää aluksen omaa työtä sillä aikaa, kun joku etsii. Siksi yksi asia on lukittu. Yhteyden katkeaminen ei voi koskaan aiheuttaa räjähdystä. Alus tehdään turvalliseksi, siitä mitä sille seuraavaksi tapahtuu päättää sitä käyttävä laivasto, ja räjäytyspäätöksen tekee aina operaattori, ei koskaan alus.

Koe

Hyötykuormana oleminen tekee sinusta käytettävän. Se tekee sinusta myös toissijaisen. Jonkun toisen aluksella työskentelet sen aikataulun, kurssin ja nopeuden mukaan, ja järjestelmä, joka toimii vain aluksen täydellä huomiolla, saa sitä harvoin.

Mittari, jonka mukaan suunnittelemme, ei siis ole se, kuinka moneen alustaan olemme integroituneet, kuinka pieni alus on tai kuinka hyvältä tekninen esite näyttää. Se on se, kuinka moni alueen alus voisi realistisesti ottaa järjestelmän mukaan ilman pysyviä muutoksia, jos se ilmestyisi laiturille huomenna.

Tuo mittari riippuu siitä, että useita drooneja ohjataan yhdestä asemasta ja ne jakavat yhden paikannusjärjestelmän, emmekä ole vielä osoittaneet kumpaakaan. Ensimmäinen prototyyppi on nyt vedessä ja testit jatkuvat läpi syksyn, mutta todellinen koe tulee myöhemmin, kun järjestelmä nousee alukseen, jota ei valittu sitä varten.

Jos olet vienyt kontteihin pakattuja välineitä merelle aluksella, jota ei ollut rakennettu sitä varten, kuulisin mielelläni, mikä osoittautui odotettua vaikeammaksi.

Lähteet

Kaikki katsaukset Katso laskujärjestelmät