Miinakentän laskeminen vie tunteja. Miksi sen raivaaminen vie viikkoja?

9. elokuuta 20268 min lukuaikaNordhal Defence

Yhdysvaltain laivaston kuva, NAVCENT Public Affairs (DVIDS). Yhdysvaltain puolustusministeriön kuvien käyttö ei tarkoita puolustusministeriön hyväksyntää.

Kustannuskuilu

Nordhal Defencessa kehitämme kertakäyttöisiä vedenalaisia drooneja merimiinojen tuhoamiseen. Tämä artikkeli kertoo, miksi pidämme sitä tärkeänä.

Aiemmin tänä vuonna Iran laski merimiinoja Hormuzinsalmeen ja sen ympärille, pullonkaulaan, jonka kautta kulkee kaksikymmentä prosenttia maailman öljystä. Kuukausia myöhemmin vesiväylän liikenne on yhä pahasti häiriintynyt. Miinanraivaus on yksi syy siihen.

Se ei ole ainoa syy. Vakuutukset, diplomatia ja laajemmat sotilaalliset uhat vaikuttavat kaikki. Mutta jo miinojen raivaamisen fyysinen todellisuus on pysäyttävä: muutaman tuhannen dollarin ase vaatii monta kertaa kalliimman operaation ja sitoo laivaston erikoistuneimpia resursseja viikoiksi. Yhden laajalti lainatun arvion mukaan miinan raivaaminen maksaa yli kymmenen kertaa enemmän kuin sen laskeminen ja vie jopa 200 kertaa kauemmin.

Talouslaskelma on armoton. Vuonna 1991 halvat irakilaiset miinat vaurioittivat sekä USS Tripolia että USS Princetonia, miljardin dollarin Aegis-risteilijää. Siihen osuneet aseet maksoivat muutaman tuhannen dollarin kappale, ja vahingot nousivat kymmeniin miljooniin. Mikään tässä ei ole pohjimmiltaan muuttunut sen jälkeen. Merimiinat ovat nykyaikaisen sodankäynnin tehokkaimpia epäsymmetrisiä aseita, koska hyökkääjä saa aikaan paljon enemmän häiriötä kuin ase maksaa.

Miten miinoja raivataan nykyään

Yhtä ainoaa miinanraivausjärjestelmää ei ole. Lähestymistapoja on useita, ja kaikissa on todellisia kompromisseja.

Miinanraivaus haraamallaVanhin menetelmä. Hinattavat tai miehittämättömät järjestelmät jäljittelevät magneettisia, akustisia tai painesignaaleja, jotka laukaisevat herätemiinat, tai katkaisevat vanhempien miinojen ankkurivaijerit. Sillä voi kattaa alueita suhteellisen nopeasti, mutta nopeus tulee yksittäisen tunnistamisen kustannuksella: haraus raivaa alueen sen sijaan, että jokainen kohde varmistettaisiin ennen tuhoamista. Useat Nato-laivastot ovat viime vuosina supistaneet erillisiä miinanraivaajalaivastojaan ja siirtyneet miehittämättömiin ja modulaarisiin järjestelmiin.

MiinanetsintäTarkempi. Alus paikantaa miinan luotaimella ja lähettää sitten sukeltajan tai kauko-ohjattavan aluksen tunnistamaan ja tuhoamaan sen. Rajoitus on tahti: löydät yhden, varmistat yhden, tuhoat yhden ja siirryt seuraavaan.

Kertakäyttöiset tuhoamisdroonitPieniä, kuidulla ohjattuja vedenalaisia drooneja, jotka kantavat suunnattua panosta. Ne toimivat hyvin, mutta jokainen kuluu käytössä. Aluksilta laskettavat versiot vaativat yleensä erikoistuneita käsittelylaitteita erillisellä emoaluksella, ja kukin alus hoitaa yhden miinan.

Uudelleenkäytettävät ROV:tKuljettavat panoksia miinan luo, asettavat ne ja palaavat alukselle. Osa voi kantaa useita panoksia tehtävää kohden, mutta prosessi pysyy peräkkäisenä: lähesty, aseta, vetäydy, toista.

Autonomiset vedenalaiset aluksetVoivat etsiä laajoja alueita ilman, että miehitetty alus on suoraan yläpuolella. Useita on otettu käyttöön Hormuzinsalmessa. Mutta monille näistä järjestelmistä miinan löytäminen on vain puolet työstä, koska erillisen aluksen tai sukeltajan on yhä tuhottava se.

Helikopteripohjaiset järjestelmätPitävät emoaluksen poissa vaaravyöhykkeeltä tuomalla kertakäyttöiset tuhoamisdroonit ilmasta. Yksi helikopteritehtävä voi kuljettaa useita tuhoamisdrooneja, mikä on todellinen etu, mutta jokainen kuluu silti yhteen miinaan, ja menetelmä riippuu helikopterien saatavuudesta ja säästä.

Suunta, johon ala on menossa, kohti miehittämätöntä ja hajautettua miinantorjuntaa, on oikea. Mutta kaikissa nykyisissä menetelmissä toistuu sama kaava: viimeinen vaihe, jokaisen yksittäisen miinan tunnistaminen ja tuhoaminen, vaatii yhä paljon resursseja, ja kun miinojen määrä kasvaa, prosessi ei skaalaudu hyvin.

Miksi tällä on merkitystä muullekin kuin armeijalle

Hormuzinsalmen tilanne on selvin esimerkki. Analyytikot ovat verranneet häiriötä 1970-luvun energiakriiseihin. Vaikka poliittinen sopimus syntyisi, merenkulun elpyminen voi venyä vuoden 2026 loppuun tai pidemmälle, osin koska miinanraivaus on fyysisesti hidasta ja osin koska kaupallisen liikenteen palaamiseen tarvittavan luottamuksen rakentaminen vie aikaa.

Punainenmeri on toinen esimerkki. Vuoden 2023 lopusta lähtien huthien ohjuksilla, drooneilla ja miinoilla tekemät hyökkäykset kauppamerenkulkua vastaan ovat vähentäneet liikennettä Bab el-Mandebin salmen kautta noin 60 %. Egyptin arvion mukaan häiriö maksoi Suezin kanavalle noin 7 miljardia dollaria tuloja pelkästään vuonna 2024.

Itämerellä on sekä historiallinen että nykyaikainen uhka. Merenpohjaan arvioidaan jääneen yli 80 000 miinaa ja muuta räjähtämätöntä jäännettä kahdesta maailmansodasta, ja nykyisellä raivausvauhdilla saastuminen jatkuu sukupolvien ajan. Mutta vanhat jäänteet eivät ole ainoa huoli. Venäjän varjolaivaston alukset ovat vaurioittaneet vähintään kahtatoista putkea ja kaapelia Itämerellä vuodesta 2023. Nato on vastannut käynnistämällä Baltic Sentry -operaation, ja Itämeren rantavaltiot investoivat voimakkaasti merenpohjan puolustukseen. Uusien miinojen laskemisen uhka tulevassa kriisissä ei ole historiaa. Se on todellinen suunnitteluskenaario jokaiselle Itämeren laivastolle.

Mitä meidän mielestämme pitää muuttua

Emme väitä, että nykyinen miinantorjunta tekisi asiat väärin. Siirtymä kohti miehittämättömiä, autonomisia ja hajautettuja järjestelmiä on oikea suunta, ja se on jo käynnissä. Se, mitä voidaan mielestämme viedä pidemmälle, on itse tuhoamisvaihe, erityisesti se, kuinka moneen miinaan voi puuttua samanaikaisesti.

Nordhal Defencessa rakennamme edullisia, kertakäyttöisiä, valokuidulla ohjattavia vedenalaisia drooneja, jotka on suunniteltu käytettäviksi rinnakkain. Jos tiedät, missä viisi miinaa on, lähetät viisi droonia kerralla. Yksi operaattori ohjaa useita yksiköitä puoliautonomisen tehtävän suorituksen avulla. Tuhoamisvaihe tapahtuu rinnakkain, ei peräkkäin.

Kustannukset laskevat, kun suurin osa antureista ja laskennasta siirretään pinta-alukselle (vedenalainen alus pysyy yksinkertaisena ja halpana) ja kun nojataan vahvasti nykyaikaisiin valmistusmenetelmiin perinteisten puolustusluokan komponenttien sijaan. Järjestelmä on suunniteltu toimimaan olemassa olevien alustojen kanssa: fregattien, partioalusten tai autonomisten pinta-alusten. Operaattori pysyy aluksella. Kenenkään miehistöstä ei tarvitse olla lähelläkään miinakenttää.

Olemme tanskalainen startup, jonka prototyyppi on kehitteillä, ja meillä on vielä paljon todistettavaa. Miinojen löytäminen ja luokittelu on oma valtava haasteensa, emmekä yritä ratkaista sitä. Keskitymme vaiheeseen, joka tulee sen jälkeen: kun tiedät, missä miinat ovat, ja sinun on hoidettava ne nopeasti, suurina määrinä ja siltä alustalta, joka on saatavilla.

Kysymys on siitä, voiko aikaepäsymmetriaa kaventaa iskemällä suoraan tuhoamisen pullonkaulaan. Uskomme, että voi. Jos työskentelet tällä alalla, haluaisin todella kuulla, miten näet asian, LinkedIn-julkaisussamme.

Kaikki katsaukset Tutustu U-1A Legioniin